Hyvää Joulua

                           Jouluevankeliumi

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. 

Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. 

Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." 

Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti." Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. 

Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu. 

Luuk. 2:1-20

Kirkko valmistautui joulun odotukseen jo ensimmäisenä adventtina. Jouluisia juhlia ja konsertteja oli useita adventtimessujen lisäksi. Kahtena joulukuun iltana laulettiin kauneimpia joululauluja.  Yhteensä 4500 joululaulujen laulajaa.......... kirjaimellisesti koko kirkko lauloi. 

Konsertteja ja tapahtumia

Joulukonsertti Pyhän Birgitan kirkossa Lempäälässä, rippikirkossani.

Kirkon hautausmaa oli aikanaan neljänä kesänä työpaikkani. Yksi mukavimmista työpaikoista missä olen vuosien varrella ollut töissä. Muistan vieläkin tervan tuoksun kirkon kulmalla ja kokemuksen, kun suntio laittoi meidät sadepäivänä siivoamaan kirkkoa.
Nyt työskentelenkin vallan kirkossa, kovin moninaisia työtehtäviä tehden.

         

Samalla vein kynttilän isovanhempieni haudalle.

Toinen konsertti joka vei Joulun äärelle, oli Pirkkalan kirkossa........jälleen elämys. 

 Vapriikin valkea joulu antiikki- ja sisustustapahtuma, josta löytyi mukavia ostoksia.

Itsenäisyyspäivämme

Summan risti, on muistoristi, jonka sai Suomen puolella talvisodassa taistellut sotilas. Tämän ristin ansainnut sotilas kaatui talvisodassa.

Myös Lottien ja Marttojen työ oli sotien aikana arvokasta. Lotat moninaisissa tehtävissä rintamalla ja Martat hoitivat puolestaan maatila ja kotitöitä.

Lottien kantama lotta merkki on sininen hakaristi, joka on onnea tuottava muinaissuomalainen tunnus. Ristin ympärillä on neljä heraldista ruusua, jotka ovat rohkeuden, urheuden ja hyvyyden symboleja. Ruusut esiintyvät myös Suomen vaakunassa ja monessa sotilasarvomerkissä. Heraldisen ruusun suunnitteli aikanaan Akseli Kallen-Gallela. Varsinaisen Lotta Svärd merkin suunnitteli puolestaan taiteilija Eric Vasström.

 Lottanuken hatussa myös sinivalkoinen Suomen armeijan sotilaskokardi.

Pikkulottien kultaisista sanoista löytyy meidän aikaammekin arvokkaita ja noudattamisen arvoisia ajatuksia.

Villasukkia varpaiden lämmikkeeksi

Nyt on ollut perusväristen sukkien aika. Langoissa on ihania kuoseja tarjolla, mutta vaihteeksi on kiva tehdä selkeän yksivärisiä sukkia. Valkoiset sukat valmiit ja siniset vielä kerällä....

Ja sinisetkin valmistui juuri.

Villasukkien kutominen on mukavan rentouttavaa puuhaa. Villasukat ovat mukavat jalalle. Itse käytä kotona talvisin ainoastaan villasukkia. Kesät juoksenkin sitten puolestaan paljain varpain. Nämä sukat menivät muiden jalkoja lämmittämään......ehkä seuraavat neulonkin itselleni...

Sydämellistä

Eilen kävin Kädentaitomessuilla Tampereella. Oli paljon katsottavaa ja jotain ostettavaakin.

 

Sydänsinetillä suljettu paketti.

  Keraaminen sydän.

Metallilanka sydän helmikoristein. Tämän tein itse.

 

Mukavaa lukemista ja sen myötä tekemistä.

Ensimmäinen tämän joulun tonttu valmis. Kaunis kynttilälyhty taustalla on lahja työkaverilta. 

Löysin myös koukkuamis virkkuukoukun, jossa on molemmissa päissä koukku. Nyt vaan pitää alkaa koukkuamaan jokin työ.

Lehtisavotta

Eilen alkoi lehtisavotta ja tänään sain sen valmiiksi. Talvi voi minun puolestani tulla. Haravointi on mukavaa puuhaa, kun siihen on aikaa ja itseasiassa erittäin hyvää hyötyliikuntaa raittiissa ilmassa.

 Ja sitten kaatopaikalle....... kompostit käännettiin ja itseasiassa purettiin kokonaan. Multakasa odottaa ensi kevättä ja uusien kompostien rakentamista. 

Muistoja

Kuva ekaluokkalaisesta. Kiikutin tuolloin opettajalleni, ( jolla oli herttainen sukunimi, Sulosaari) käsitöitäni nähtäväksi. Hän kehui tekeleitäni töiksi, jotka tehdään yleensä vasta yläluokilla. Hymy oli varmastikin kuvan kaltainen kuullessani kehut.

Tämä kuva oli vuosia mummoni ja pappani kodin seinällä. Kun heistä aika jätti sain kuvan itselleni muistoksi.

Ada nuken tein Benita Suomen opastuksella. Nukke on painotetu aidon vauvan oloiseksi. Ihopoimut, kynnet, ja kulmakarvat yritettiin maalata mahdollisimman aidon näköisiksi. Silmät ovat lasia. Mohairhiukset istutettiin päähän yksittäisinä pikku tupsuina. 

Kurssin lopuksi vauvat punnittiin ja Benita kirjoitti syntymätodistuksen. Kurssista on aikaa ja keskosvauva Ada on jäänytkin tähän mennessä ainokaiseksi re-born nukekseni. 

Tämäkin kurssi oli mukava, sillä niihin kokoontuu saman henkisiä ihmisiä ja silloin tällöin on kiva työskennellä aivan uusien ihmisten parissa.

Ti-Ti nalleja virkkasin aikanaan useita, tämä jäi itselle. Riitta Korpelalta sai tilata nallen ohjeen, joka piti jopa muovittaa, sillä niin ahkeraan se oli käytössä. Laulu ja leikki videoita on vieläkin tallella, itsekin pidin niistä. Nyttemmin ne pitäisi tallentaa nykytekniikkaan, cd muotoon.

Kankaanpään opiston opinnoista piti tehdä perinteinen kirjallinen portfolio. Tein ja esitin  myös powerpoint version. Selailin kirjallista portfoliotani hetki sitten. Nämä teesit ovat tarttuneet itselleni matkaan ja halusin ne myös tallentaa kansioni sivuille. Yllä Laura Honkasalon kirjasta ote.

Marttojen Marttailu teesit.

ja Nukkeyhdistyksen periaate.

Kirpparilta, kaupasta ja lahjaksi

Pullot löysin kirpparilta ja sisustuskuutiot kaupasta.

Vanhoissa kirjoissa ja lehdissä on jotain viehättävää. Kirjat ovat säilyneet hyvin, kun ovat kunnolla sidottuja.

Aukeama käsityökirjasta vuodelta 1953. Jälleen virkataan patalappuja ja  kudotaan bambu- ja pellavalangasta siivousliinoja. 

Kotilieden 1939 kannessa kuva Martta Bebe nukesta, Tytistä, kotilieden lahjanukesta. Kotiliesi järjesti kilpailun, jossa piti antaa nukelle nimi. Voittajanimen keksijät saivat palkinnoksi nuken.

Lahjanalle villapaidassaan  :)

Työniloa

Työhön kuuluu monenmoista tehtävää mm esiintyjien kukittamista. Näin iloisissa tunnelmissa työkaverin kanssa töissä.

Remonttikaverit

   Tessu               Huli

Näiden kaverusten kanssa ei tule aika pitkäksi ja seuraa on aina.

Kansallispuku

Kesälomalla kaivoin kansallispuvun esille, joka on mummoni vanha. Lähdin muistelemaan äitini kanssa puvun tarinaa.
Kansallispuku on Kokkolan puku, joka aikanaan ostettiin
n. 60-vuotta sitten Helvi mummulleni, joka lauloi aktiivisesti kirkkokuorossa. Kirkossa laulaessa käytettiin tummaa pukua, mutta kuoron osallistuessa laulujuhlille, oli kansallispuku asusteena.
Laulaminen oli maalaistalon emäntänä työskentelevälle mummulleni todella rakas harrastus. Kansallispuku maksoi paljon ja jouduttiinkin käyttämään harkintaa, oliko sen ostamiseen varaa. Onneksi lopulta puku ostettiin.
Äitini käytti pukua 15- vuotiaana päätettyään ammattikoulun talouspuolen opinnot. Hän kävi noutamassa stipendin opinnoistaan kansallispuku päällä. Äiti muisteli, että hänelle hieman naureskeltiin, kun oli valinnut puvukseen juuri kansallispuvun.
Itse puolestaan lainasin mummolta mekkoa 17- vuotiaana, kun esiinnyin lukion kevätjuhlan tanhuesityksessä. Edesmennyt Helvi mummoni käytti pukua juhaltilaisuudessa 15-vuotta sitten, silloin se jälleen mahtui mummon päälle.
Puku on iästään huolimatta hyvässä kunnossa ja odottaakin seuraavaa käyttäjää.











Alkuperäinen säilytyslaatikkokin on vielä tallella.

Remontti loppusuoralla

Vihdoinkin tapetit ja lattiameteriaali on valittu ja asennettu paikoilleen. Nuoriso oli makutuomarina ja tyttären kanssa tapetoin ja laitoin laminaattilattian paikoilleen.
Listoja puuttuu, sähkötöitä ja sisustamista, eli ei ihan vielä lopullisesti valmista. Tavarat kuitenkin ovat jo kutakuinkin löytäneet oman paikkansa.

Näkymä keittiöön. Oviaukkoa suurennettiin, sillä tulevassa pikkuhuone on jälleen ruokatila. Nyt vielä makuuhuoneena.

Huoneeseen tuli kahdenlaista tapettia, vaalea takaseinä ja tummemmat sivuseinät. Muurinurkkauksen, keittiön oviaukko seinämän ja katon maalasin valkoiseksi. Takaseinälle on suunniteilla harmaasävyiset hyllyt.

Tapettien ja laminaattilattian mallipalat. Puulattia piti ensin hioa ja lakata, mutta puuaines on kuusta ja melko pehmeää. Tessu koira ja tyttären koirat tassuttelevat vielä sen verran usein lattialla, että valinnaksi tuli kestävämpi laminaatti.

Tästä nurkkauksesta kaikki alkoi.

Nuorin tytär teki naulakkohyllyn Näpsä-käsityökerhossa aikanaan, sopii erinomaisesti keittiöön.Toinen puupallo on jossain, mutta löytynee siivotessa.

Omenasatoa ja jatkojalostusta

Omenia tuli hyvin. Syötäväksi sellaisenaan,

    

 

Omenahilloksi,

Omenapiirakaksi.


Omenamehua vielä pitää tehdä. Sitten onkin sadonkorjuu tehty.

Runo

Onnellinen on hän
joka oppii viihtymään itsensä
ja maailman kanssa.
Onnellinen on hän
joka herää joka aamu toiveikkaana
ja tarmokkaana tavoittelemaan
koskaan täyttymätöntä unelmaansa.

-Tommy Tabermann-

 Ja unelmiahan elämässä pitää olla.