perjantai 27. kesäkuuta 2014

Nukenvaunut

50-luvun nukenvaunut, Jovi tehtaan tekemät. Joutjärvi Oy valmisti aikanaan mm. metalliputkisänkyjä eli hetekoita, sairaala- ja laivakalusteita, lasten- ja nukenvaunuja sekä rattikelkkoja.


Kaikilla vanhoilla esineillä on oma historiansa. Nukenvaunujen historia on minulle tuntematon, sillä ostin ne kirpputorilta. Uskon kuitenkin, että vaunut on ollut jollekin pikkuäidille hyvin rakkaat.

Vaunut olivat melko hyvässä kunnossa. Säilytys oli tehnyt vaunuihin vaurioita. Runko on hieman vääntynyt, metalliosat olivat ruosteessa ja kuomu rikkoutunut ja siinä oli ikäviä ruosteen tekemiä tahroja. Kuomun rimpsu oli pois.


Konservointi, entisöinti vai korjaus.

Konservoinnissa pyritään enneltaehkäisemään ja hidastamaan materiaalien tuhoutumista. Samalla esine säilyttää aitoutensa.
Vaurioita aiheuttavat mm. valo, kosteus, lika ja lämpötilanmuutokset. Huolimaton käyttö vääränlainen puhdistus, säilyttäminen ja väärät korjausmenetelmät.

Entisöinti on esineen saattamista alkuperäistä muistuttamaan kuntoon. Pyritään käyttämään alkuperäisiä materiaaleja ja työmenetelmiä.

Konservointiin kuuluu aina dokumentointi, kirjataan ylös lyhyesti esineen historia, valmistusmateriaalit ja tehdyt toimenpiteet.

Aloitin poistamalla metalliosista ruosteen teräsvillalla.



Verhoilin kuomun sisäosan liimaamalla siihen puuvillakankaan, jonka maalasin akryylivärillä. Siten sain reijät ehjiksi ja sisäosan ruosteen tahraamat jäljet piiloon.


Metalliosat halusin jättää maalaamatta kuten myös vaunun kopan. Ompelin rimpsun kuomun etureunaan ja tikkasin irronneita saumoja kiinni. 


Kuomun ulkopintaa mietin pitkään teenkö sille mitään, ja usean päivän pohdinnan jälkeen maalasin ikävät ruostejäljet akryylivärillä piiloon, samalla reikien paikkaukset tasottuivat. Ruosteäljet ja reijät eivät ole tulleet leikissä, vaan vääränlaisessa säilytyksessä ja ne olivat myös esteettisesti kovin ikävän näköiset. 



Valmiit vaunut.


Vaunuissa on ollut päälisuoja, jota ei ostettaessa ollut tallella. Sen voisin vielä aivan uutena lisäyksenä ommella, silloin ne olisivat täydelliset.









tiistai 24. kesäkuuta 2014

Gileran penkin verhoilu

Tyttären mopon penkin verhoilu oli melko pahasti rikki.



 Purkaminen oli aika helppoa, mutta ompeleminen vaati hieman kärsivällisyyttä.


Lopputulos...



perjantai 13. kesäkuuta 2014

Kesäkäsityö

Loma on tähän asti vierähtänyt retkeillen, soudellen, siivoillen. Yksi pikkutyö sentään on tullut tehtyä.

Pyyhenaulakko



Helsinki, Suomenlinna ja nukkemuseo

Melko monta kertaa olen käynyt Suomenlinnassa ja niin jälleen tänäkin kesänä. Taannoin minulle suositeltiin käydä saarella, kun vierailen Helsingissä.  Suomenlinnassa vierähtää päivä mukavasti. Katsottavaa on museoissa, mutta myös kauniissa luonnossa..........ja se meri :)

Nukkemuseo saarella on kohde, jossa kannattaa todellakin käydä. Paikka ei ole tarkoitettu ihan pienille lapsille, vaikka siellä leluja onkin. Enemmäkin lapsenmielisille ja nostalgisille aikuisille. Tyttöjen ja poikien leluja on paljon menneilta vuosikausilta.



Huvilan alakerrassa on museo ja herkullisia kotitekoisia leivonnaisia myyvä kahvio.



Kierros museossa piti kruunata pullakahvilla terassilla merimaisemassa. Ostoksiltakaan en välttynyt...


Matka jatkui museoihin ja meren rantamaisemaan....välillä piti lepuuttaa jalkoja :)



Joutsenperhe uiskenteli rannassa ja pieni varpunen tuli leivänmurujen toivossa seuralaiseksi.



Kirkko on Suomenlinnassakin, kävin siellä sytyttämässä muistokynttilät. Kirkon tornista soitetaan kesäiltaisin trumpetilla iltasoitto, vaikuttava kokemus. 

Helsingin keskustassa kerkesin vielä käydä Tuomiokirkossa. 


Aurinkoinen päivä takasi retkeni onnistumisen. 










Nukke- ja lelukulttuuria Raumalla

Rauman museossa  Marelassa on ollut jo pitkään Teija Ruuhikorpi-Mäen Marttanukke historiasta kertova näyttely, jossa vihdoinkin pääsin käymään. Itse museo oli jo ulospäin hieno, saatikka sitten sisältä näyttelyineen.





Kakluuni
Gamofoni

Nukkeja oli paljon. Marttanukkien historiasta oli esillä myös tarinaa ja vanhoja valokuvia nukeista ja tekijöistä.



         


                                


Vanha Rauma yllätti laajuudellaan, katuja ja kujia oli paljon. Mukava sääntö löytyi yhden talon seinästä kadun varrelta. Olisi hyvä sankito nykyäänkin.



Matkalla löytyi vanhalla sisustuksella koti ja Raumalla kun ollaan pöydällä on nypläystyyny.




Kirkot pitää myös aina käydä katsomassa, parhainta kulttuuriamme. Pyhän Ristin kirkossa oli mukavasti keksitty laittaa vahanukke, entisajan seurakuntalainen istumaan penkkiin veisaamaan virttä :)